lauantaina, kesäkuuta 04, 2005

Olipa kerran Neuvostoliitto, osa 3

Lenin käynnisti
punaisen terrorin

Bolshevikeilta kului runsas vuosi salaisen poliisin perustamiseen ja punaisen terrorin käynnistämiseen lokakuun vallankumouksen jälkeen. Lenin itse toimi aktiivisesti "kansanvihollisia" vastaan ja määräsi henkilökohtaisesti hirttämään ja ottamaan panttivangiksi satoja talonpoikia, kulakkeja, varoitukseksi muille.

KAI HIRVASNORO

Stalinin brutaali terrori on ollut Neuvostoliiton historian tunnetuimpia asioita 1950-luvulta lähtien. Luultavasti kymmenet tuhannet kommunistit ympäri maailmaa pohtivat, miten toisin kaikki olisi ollutkaan, jos Vladimir Iljitsh Lenin olisi elänyt pidempään ja pystynyt estämään Stalinin nousun seuraajakseen.

1990-luvulla arkistojen auetessa Lenin-myytti alkoi murtua. Bolshevikit perustivat turvallisuus- ja salaisen poliisin Tshekan 20. joulukuuta 1917 (Venäjän ajanlaskun mukaan), vain kuusi viikkoa vallankumouksen jälkeen. Leninin ideoihin vallankumouksesta kuului punaisen terrorin käynnistäminen.

Kun hän puhui luokkien hävittämisestä, hän tarkoitti sitä kirjaimellisesti ja määräsi Tshekan suorittamaan julkisia teloituksia niin, että "ihmiset vapisevat vielä satojen kilometrien päässä", kuten Vasili Mitrohinin ja Christopher Andrewn kirjassa The Mitrokhin Archive on dokumentoitu. Tsheka sai myöhemmin seuraajikseen NKVD:n, GPU:n ja KGB:n, mutta ne kantoivat ylpeinä punaisen terrorin alkuperäisen toimeenpanijan perinteitä.

Itsekin pitkän KGB-uran tehnyt Vasili Mitrohin kertoi kirjassaan, että KGB-upseerit kutsuivat itseään ylpeästi tshekisteiksi ja salaisen poliisin palkkapäiväkin oli jokaisen kuukauden kahdeskymmenes Tshekan perustamispäivän kunniaksi. Nykyisin Tshekan perinteitä vaalii FSB.

Venäjän vallankumouksen alkuvaiheiden väkivalta dokumentoidaan perusteellisesti ranskalaisen tutkijaryhmän Kommunismin mustassa kirjassa (WSOY). Bolshevikkien luokkavihan kohteiksi eivät joutuneet vain porvaristo ja varakkaat talonpojat, kulakit. Proletariaatin nimissä tehty vallankumous ei epäröinyt käyttää voimatoimia myöskään oikeuksiaan peränneitä työläisiävastaan.

Proletariaatin
panssaroitu käsivarsi

Tshekan alkujuuri oli vallankumouksen suunnitellut ja toteuttanut Pietarin vallankumouksellinen sotilaskomitea, jonka keskeisiin johtajiin kuului puolalaissyntyinen, mutta pitkään Venäjällä toiminut ammattivallankumouksellinen Feliks Dzerzinski. Hän loi käsitteen"proletariaatin panssaroitu käsivarsi." Sotilaskomitea julisti heti vallankumouksen jälkeen marraskuussa taistelun"kansanvihollisia" vastaan alkaneeksi. Aluksi kansanvihollisiksi katsottiin lähinnä vanhan vallan aikaiset valtion virkamiehet, mutta kuten jäljempänä nähdään, käsite oli hyvin joustava. Ihmisestä ei tullut kansanvihollista todettujen rikosten tähden. Riitti, että hän oli "epäilty" esimerkiksi sabotaasista tai hamstrauksesta.

Leninin allekirjoittamassa ukaasissa "kansanvihollisen" käsite virallistettiin 28. marraskuuta. Heidät julistettiin lainsuojattomiksi ja määrättiin vangitsemaan heti.

Giljotiini
-merkittävä keksintö

Bolshevikkien tukema "massojen vallankumouksellinen omatoimisuus" johti marras-joulukuussa elintarvikepulasta kärsivässä Pietarissa monenlaisiin levottomuuksiin, väkivaltaisuuksiin ja yksityisiin kostotoimiin. Kun vielä virkamiesten lakkoliike oli laajenemassa, perustivat bolshevikit Yleisvenäläisen vastavallankumouksen, keinottelun ja sabotaasin torjunnan erikoiskomission Vetshekan, joka tunnetaan paremmin nimellä Tsheka.

"Vastavallankumouksellisen roskaväen" nujertamiseen Lenin halusi Feliks Dzerzinskin, jolla oli parinkymmenen vuoden kokemus tsaarinvallan vankiloista.

- Olemme sodassa julmimmalla rintamalla, sillä vihollinen etenee naamioituneena ja käynnissä on taistelu elämästä ja kuolemasta! Ehdotan,vaadin, että on perustettava toimielin, joka tekee tilit selviksi vastavallankumouksellisten kanssa vallankumouksellisella, aidosti bolshevistisella tavalla, Dzerzinski luonnehti edessä olevia tehtäviä Tshekan perustaneessa kansankomissaarien neuvostossa 20. joulukuuta 1917.

Vallankumousjohtajiin kuulunut Trotski oli jo viikkoa aikaisemmin ennakoinut osuvasti terrorin olevan yltymässä samaan tapaan kuin Ranskan vallankumouksen aikana:

- Vihollisiamme ei odota enää pelkästään vankila, vaan myös giljotiini, tämä Ranskan suuren vallankumouksen merkittävä keksintö, kun se havaitsi hyödylliseksi kaulojen katkomisen.

Terroria ja kuula kalloon keinottelijoille, julisti itse Lenin muutamaa viikkoa myöhemmin. Ei siis voida ajatella, että punainen terrori olisi syntynyt esimerkiksi vastauksena valkoiselle terrorille kansalaissodan käynnistyttyä Venäjällä vuonna 1918. Se oli bolshevikkijohtajien selvä päämäärä vallankumouksen päämäärien viemiseksi loppuun asti. Varsinainen - verinen - kansalaissota kesti vuoden 1918 lopusta vuoden 1920 alkuun.

Diktatuuriin
keväällä 1918

Bolshevikkihallitus siirtyi Pietarista Moskovaan maaliskuussa 1918. Kuolemantuomio palautettiin lainsäädäntöön kesäkuussa, mutta sitä käytettiin jo aikaisemminkin. Nopeasti kasvanut Tsheka suoritti ensimmäisen suuren operaationsa Moskovassa huhtikuussa 1918. Tuhat sen erikoisjoukkojen miestä valtasi anarkistien haltuun joutuneita taloja. 520 anarkistia pidätettiin kiivaiden taistelujen jälkeen ja 25 heistä teloitettiin heti "bandiitteina", mitä nimitystä siitä lähtien käytettiin mm. lakkoilevista työläisistä ja takavarikointeja vastustaneista talonpojista.

Neuvostoliiton historiaa tutkinut Nicolas Werth pitää Kommunismin mustassa kirjassa kevättä 1918 ratkaisevana vaiheena poliittisen ja taloudellisen diktatuurin pystyttämisessä. Maltilliset sosialistit olivat edelleen mukana neuvostoissa, ja sosialistivallankumoukselliset ja menshevikit voittivat neuvostojen uusintavaalit useimmissa kuvernementtien pääkaupungeissa. Bolshevikit vastasivat tilanteeseen koventamalla pakkokeinoja. Lenin vastasi armeijan ja kaupunkien kärsimään elintarvikepulaan vaatimalla 29.4. 1918 "säälimätöntä, armotonta taistelua" pientilallisia vastaan, jotka vielä edellisenä syksynä olivat olleet bolshevikkien liittolaisia suurmaanomistajia ja kapitalisteja kukistettaessa. Elintarvikehuollosta vastannut kansankomissaari Trotski sanoi hieman myöhemmin, että "me saamme viljan vain kiväärien voimalla." Kesällä 1918 hän lähettikin maaseudulle "elintarvikekomennuskuntia" toteuttamaan pakko-ottoja.

Luoti tehokkain
vaientamisen tapa

Proletariaatin diktatuuria lujitettiin keväällä 1918. Loput ei-bolshevistiset lehdet lakkautettiin, samoin muut kuin bolshevikkien hallussa olleet neuvostot. Lakkoliikkeet nujerrettiin ja poliittisia vastustajia pidätettiin lisää. Dzerzinski lähetti avustajansa kaupunkeihin, joissa oppositio oli saanut vaalivoiton ja joissa se vaati sellaisen hallituksen perustamista, jossa olisivat mukana kaikki sosialistit.

- Sinun on levitettävä kaikkialle kaupunkiin julistusta, että Tsheka teloittaa muitta mutkitta kaikki bandiitit, varkaat, keinottelijat ja vastavallankumoukselliset, jotka juonittelevat neuvostovaltaa vastaan, hän kirjoitti Tveriin matkanneelle edustajalleen.

Alueille alettiin perustaa paikallisia Tshekoja. Niihin tuli ottaa mukaan"päättäväisiä ihmisiä, jotka tietävät, että luoti on tehokkain vaientamisen tapa", Dzerzinski neuvoi.

Kesäkuussa 1918 Tsheka ampui Pietarin lähellä nälkämarssille lähteneitä työläisiä, joiden elintarvikeannos oli supistunut yhteen jauhokiloon kuukaudessa. Berezovskin tehtaassa Jekaterinburgin lähellä punakaartin komennuskunta tappoi samana päivänä 15 ihmistä hajottaessaan "bolshevikkikomissaareja" vastaan pidetyn vastalausekokouksen.

Tämä oli vasta alkua. Keväällä 1920 bolshevikit militarisoivat työn. Lakot rinnastettiin rintamakarkuruuteen ja tehdaskomiteoiden itsenäisyys lakkautettiin. Tsheka laajeni nopeasti ja kaikkialle. Kesäkuussa 1918 Tshekalla oli kaikkiaan 12 000 työntekijää. Puoli vuotta myöhemmin heitä oli 40 000 ja vuoden 1921 alussa jo yli 280 000.

"Valitkaa
kovimmat miehet"

Kesällä 1918 maaseudulla käynnistyi vaihtelevia kapinaliikkeitä kovaotteisia elintarvikekomennuskuntia vastaan. Bolshevikit näkivät niissä vastavallankumouksellisen salaliiton, jonka johdossa olivat valkokaartilaisiksi naamioituneet kulakit. Lenin sähkötti Penzan neuvoston toimeenpanevalle komitealle 10. elokuuta:

- Kulakkien kapina teidän piirikunnassanne on murskattava säälimättä. Koko vallankumouksen edut vaativat sitä, sillä kaikkialla ollaan nyt käymässä 'viimeistä taistelua' kulakkeja vastaan. On luotava esimerkkitapaus. 1)Hirtettävä (ja sanon hirtettävä sillä tavalla, että ihmiset näkevät sen) ainakin sata kulakkia, porhoa, tunnettua verenimijää. 2) Julkaistava heidän nimensä. 3) Otettava heiltä kaikki vilja. 4) Nimettävä panttivangit, kuten ilmoitimme eilisessä sähkeessämme. Tehkää tämä sillä tavalla, että ihmiset satojen virstojen säteellä näkevät sen, vapisevat, ottavat opikseen ja toteavat: ne tappavat verta janoavat kulakit nyt ja tulevaisuudessakin.- - -PS. Valitkaa kovimmat miehet.

Leninin mainitsema panttivankien ottaminen kuului Tshekan perusvalikoimaan. Rikkaiksi nimetyt siviilit pistettiin vastaamaan hengellään siitä, että alueilta saatiin kerättyä määrätty määrä elintarvikkeita. Elokuussa "epäilyttäviä aineksia" alettiin myös sulkea keskitysleireihin.

Terrorista
"laillista"

Pravdassa kirjoitettiin 31.8. kaupunkien porvarillisesta saastasta: "Kaikki nämä herrat luetteloidaan, ja ne jotka ovat vaaraksi vallankumouksen asialle teloitetaan." Dzerzinski ja sisäasiain kansankomissariaatti puhuivat nyt avoimesti joukkoteloituksista ja "massaterrorista."

Hallitus laillisti terrorin asetuksellaan 5.9. Siinä vaadittiin neuvostotasavallan puolustamista sulkemalla sen viholliset keskitysleireihin ja ampumalla heti tavattaessa kaikki valkokaartien järjestäytymiseen, salaliittoihin, kapinoihin ja mellakoihin sekaantuneet. Tsheka oli saanut "lailliset" valtuudet väkivallalle, joka kiihtyi heti.

Punaisen terrorin ensimmäisessä aallossa syyskuussa Pietarissa teloitettiin ainakin 800 panttivankia ja Dzerzinskin perustama Tshekan viikkolehti raportoi samaan aikaan yhteensä sadoista teloituksista eri puolilla maata. Tshekan johtajiin kuulunut Latsis laski, että vuoden 1918 jälkipuoliskolla oli teloitettu yhteensä 4 500 ihmistä. Hänen mielestään ankarinta rangaistusta oli käytetty turhan säästeliäästi.

Bolshevikit tulkitsivat nyt kaikenlaisen vastarinnan hallintoaan vastaan kansalaissodaksi, joka"noudattaa omia lakejaan."

Vainon uhreja
20 miljoonaa?

Osa bolshevikkien johtajista kauhisteli syksyllä 1918 Tshekan menettelytapoja, mutta Lenin antoi poliittiselle poliisille tukensa ja hänen aloitteestaan keskuskomitea kielsi 19.12. lehdistöä julkaisemasta Tshekaa arvostelevia kirjoituksia.

Bolshevikit olivat vakiinnuttaneet terrorin vallankäyttönsä välineeksi. Sen käytössä seurasi rauhallisempi vaihe vasta 1920-luvulla, mutta heti 1930-luvun alussa kulakkien hävittämistä seuranneessa nälänhädässä kuoli 6 miljoonaa ihmistä. Oli alkanut historiassa paljon käsitelty Stalinin terrorin kausi.

Kommunismin mustan historian toimittaja Stephane Courtois on kiistellyssä laskelmassaan päätynyt siihen, että terrorin ja vainon uhreja Neuvostoliitossa oli kaikkiaan 20 miljoonaa. Mutta kaikissa kommunistien hallitsemissa maissa käytössä ollut terrorin prosessi luotiin jo Leninin ja Stalinin Neuvostoliitossa, vaikka sen soveltamisessa olikin kansalliset erityispiirteensä, hän kirjoittaa.

Väkivaltainen
kumousperinne

Mustan kirjan päätteeksi Courtois hakee vastauksia sille, miksi vallankumous Venäjällä päätyi niin äärimmäiseen väkivaltaan ja miksi myös Lenin oli terrorin käynnistämisen kannalla.

Yksi syy - mutta vain yksi - hänen mukaansa oli se, että bolshevikit olivat kiinni Venäjän vanhan vallankumouksellisen liikkeen perinteessä, jonka ideoihin vähemmistön harjoittama väkivalta kuului elimellisesti. Liikkeen keskeisiin julistajiin kuulunut Sergei Netsajev kehotti Vallankumouksellisen katekismuksessaan vuodelta 1869 jakamaan saastaisen nykyisen yhteiskunnan useisiin ryhmiin. Ensin erotellaan ne, jotka tapetaan heti ja toiseen luokkaan kuuluivat henkilöt, jotka saavat väliaikaisesti säilyttää henkensä, jotta heidän hirmutekonsa saavat aikaan vastustamattoman kansannousun.

Netsajevin hengenheimolaiset yrittivät murhata tsaari Aleksanteri III:n, mutta epäonnistuivat. Heidän joukossaan hirtettiin Leninin vanhempi veli, joten hänen vihallaan vallitsevaa järjestelmää vastaan oli syvät juuret.