Euroopan ohjuskilpi vasta alkua USA:n varustautumisessa

(Kansan Uutisten Viikkolehti 13.4. 2007

Eurooppaa jakava Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmä on vain pieni osa suurvallan massiivista sotilasvarustelua. Tavoitteena on kokonaan uudenlaisten sotajoukkojen luominen ja myös avaruuden sotilaallinen valloittaminen. Myös uusien ydinaseiden kehittely on pantu käyntiin.

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Suomessa viriteltiin eduskuntavaalien alla keskustelua Venäjän sotilaallisen varustautumisen aiheuttamista uhkakuvista. Venäjän nousevasta asemahdista varoittivat näyttävästi ainakin Suomen Kuvalehti sekä Yleisradio, jonka juuri vaalien alla julkistamassa kyselyssä ulkopolitiikan tutkijat ja diplomaatit katsoivat Venäjän varustautuvan sellaista vauhtia, että Suomen pitäisi arvioida ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjansa uudestaan.

Suomeksi sanottuna perätyt ”uudet arviot” tarkoittavat Nato-jäsenyyttä.

Maaliskuun lopussa Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, eversti Pekka Visuri kiisti väitteet siitä, että Suomen lähialueilla olisi meneillään varusteluaalto. Hän muistutti, että kylmän sodan aikaiset sotajoukot ovat kadonneet lähes kokonaan Suomen itärajan takaa.

– Venäläisillä on yksi prikaati Karjalan kannaksella ja seuraava Petsamossa Norjan rajalla. Välissä on tyhjää ja joku varasto vanhaa materiaalia, Visuri sanoi Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisessa.

Venäjän sotavoimien painopiste on etelässä, Visuri jatkoi.

Suomalaisessa keskustelussa nostatetaan säännöllisin väliajoin Venäjän uhkaa. Maantieteestä johtuen se on ymmärrettävääkin.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Mutta maailman ainoan supervallan massiivinen varustautuminen jo tällä hetkellä sekä sen sananmukaisesti tähtitieteelliset tulevaisuudensuunnitelmat eivät sen sijaan näytä vaikuttavan suomalaiseen keskusteluun. Eivät, vaikka nykymaailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja Atlantin toisella puolella tehtävät ratkaisut heijastuvat Suomen turvallisuuteen siinä missä Venäjänkin päätökset.

Lisäksi Yhdysvaltain Keski-Eurooppaan suunnittelema uusi ohjuspuolustusjärjestelmä on herättänyt muissa EU-maissa vakavaa huolta uuden varustelukierteen käynnistymisestä.

Yhdysvallat aikoo rakentaa ohjuspuolustusjärjestelmän Puolan ja Tshekin maaperälle. Asiasta se on käynyt vain kahdenvälisiä neuvotteluja kyseisten maiden kanssa. Nato-liittolaiset on näissä kaavailuissa sivuutettu.

Venäjä vastaa

varustautumiseen

Hankkeesta ärsyyntynyt Venäjä on reagoinut sen verran voimakkaasti Yhdysvaltain uusiin hankkeisiin, etteivät varoitukset uudesta varustelukierteestä ole tuulesta temmattuja. Venäjä on ilmoittanut viime viikkoina uusivansa sotilasoppinsa. Näissä kaavailuissa Natoa ei ole mainittu nimeltä, mutta tarkkailijoiden mukaan uusi oppi tulee vastaamaan nimenomaan Naton muodostaman uhan kasvuun Venäjän näkökulmasta.

Helmikuussa Venäjän varapääministeri Sergei Ivanov ilmoitti lisäksi uuden yhtenäistetyn ohjuspuolustusjärjestelmän luomisesta Venäjälle.

– Yhtenäinen viidennen sukupolven ohjuspuolustusjärjestelmä sisältäisi sekä tavallisen ilmatorjunnan että ballististen ohjusten torjunnan ja avaruuspuolustuksen, Ivanov kaavaili sotateollisuustoimikunnan kokouksessa.

Järjestelmän tulisi Ivanovin mukaan olla valmis vuonna 2015. Yhdysvallat taas haluaa sijoittaa torjuntaohjuksia Puolaan vuodesta 2011 eteenpäin.

Ja maaliskuussa Venäjän ilmavoimien komentaja Vladimir Mihailov esitti CSTO-maiden yhteisen ilmapuolustusjärjestelmän kehittämistä. Puolustusliitto CSTO:n muodostavat Venäjä, Valko-Venäjä, Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Tadzikistan ja Uzbekistan. Sen ilmapuolustusjärjestelmä on sijoitettu ja tullaan edelleen sijoittamaan erityisesti itäisen Euroopan länsirajoille, missä rautaa alkaa olla kylmän sodan malliin.

USA tähtää jo uusien

sotien voittamiseen

Tämä on todennäköisesti kuitenkin vain alkusoittoa. Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon tähyää nykyisessä suunnittelussaan siihen, miten 50 vuoden kuluttua käytävät sodat voitetaan. Ja Pentagon varautuu kaikkeen oletettujen terroristien jahtaamisesta mahdollisiin sotiin Venäjää ja Kiinaa vastaan. Tavoitteena on totaalinen dominanssi maalla, merellä ja ilmassa – sekä myös avaruudessa koko kuluvan vuosisadan. Imperiumia turvaavat tähtitieteellinen 716 miljardin dollarin puolustusbudjetti vuonna 2008 sekä 750 sotilastukikohtaa eri puolilla maailmaa.

Pentagonin suunnitelmat lähtevät liikkeelle yksittäisen sotilaan varustamisesta ja päätyvät avaruuden sotilaalliseen käyttöön.

Tulevaisuuden taistelujärjestelmiä tutkitaan projektissa nimeltä Future Combat Systems (FCS), jonka vaatimaton tavoite on luoda kokonaan uusi, kevyempi ja liikkuvampi, mutta myös tappavampi armeija, jota ohjataan reaaliaikaisella informaatiojärjestelmällä. New York Timesin mukaan pelkästään sotilaat yhdistävä tietoverkko Joint Tactical Radio Systems on 25 miljardin dollarin hanke.

Harper´s-aikakauslehden helmikuun numerossa FCS-projektia kuvattiin tulevaisuuden robottiarmeijaksi. Armeijan tavoitteena on lisätä voimakkaasti miehittämättömiä asejärjestelmiä.

Ilman tietoverkkoakin FCS:n hankkeiden on budjetoitu maksavan 145 miljardia dollaria, mutta jo viime kesänä Yhdysvaltain viranomaiset arvioivat kokonaiskulujen nousevan 200 miljardiin ennen kuin järjestelmä on vuonna 2025 valmis ja käytössä.

Ydinaseriisunta

pantu jäihin

Samaan aikaan uusitaan ja vahvistetaan myös Yhdysvaltain laivastoa ja ilmavoimia.

Ongelmallisinta on se, että pyrkimykset täydelliseen ydinaseriisuntaan ovat jäissä ja Yhdysvallat pyrkii pikemminkin kehittämään uusia järjestelmiä myös ydinarsenaaliinsa.

Tällä hetkellä Yhdysvalloilla ja Venäjällä on molemmilla 6 000 strategista ydinkärkeä. Kylmän sodan päättymisen jälkeen niiden määrä on enemmän kuin puolitettu, mutta edelleen kummallakin suurvallalla riittää arsenaalia maapallon tuhoamiseen useampaan kertaan.

Yhdysvallat on kuitenkin jo ilmoittanut vahvistavansa ydinaseistustaan. Lokakuussa julkaistu 150 miljardin dollarin Complex 2030 -ohjelma merkitsee huolestuneiden tiedemiesten järjestön mukaan kokonaan uudenlaisten ydinasejärjestelmien rakentamista runsaassa 20 vuodessa. Ohjelman mukaan Yhdysvallat palaa kylmän sodan aikaiseen sykliin uusien ydinaseiden kehittelyssä ja tuotannossa. Jo ensi vuonna Yhdysvallat kaksinkertaistaa ydinaseiden tutkimukseen ja valmistukseen tarkoitetun budjettinsa.

Ensi-iskun oppi

nousi kuolleista

Arvovaltainen Foreign Affairs -aikakauslehti arvioi tasan vuosi sitten, että Yhdysvallat on jo nyt ensi kerran historiassa lähellä ydinaseistuksen yksinvaltaa. Ollaan lähellä tilannetta, jossa Yhdysvallat pystyy tuhoamaan Venäjän ja Kiinan ydinaseet ensi-iskulla ilman pelkoa vastaiskusta.

Tämän varmistaakseen Yhdysvallat on nyt luomassa uusia ”puolustuksellisia” ohjustentorjuntajärjestelmiä. Niiden ajatuksena on tuhota mahdollisesti Yhdysvaltoja kohtaan ammuttavat ohjukset hyvissä ajoin ennen maalia. Puolaan ja Tshekkiin niitä vasta suunnitellaan, mutta Kaliforniassa ja Alaskassa tällaiset tukikohdat ovat jo olemassa.

Tosin ne eivät toimi, väitti presidentti Bill Clintonin hallinnossa toiminut sotilasasiantuntija Philip Coyle maaliskuun lopussa Der Spiegel -lehden haastattelussa. Coyle sanoi, ettei Eurooppaan rakennettava ohjuspuolustus suojelisi sen enempää Eurooppaa kuin Yhdysvaltojakaan, koska Kalifornian ja Alaskan laitoksetkaan eivät ole toimineet realistisissa testeissä.

Coyle vertasi lentävän ohjuksen tuhoamista yritykseen saada golfissa reikä yhdellä lyönnillä, paitsi että tässä tapauksessa se reikä liikkuu 24 000 kilometrin tuntinopeudella.

Venäjän reaktiota Philip Coyle kehotti pohtimaan siltä kannalta, mitä Yhdysvallat tekisi, jos Venäjä rakentaisi samanlaista järjestelmää Kanadaan tai Kuubaan.

Yhdysvalloissa herännyt oppi onnistuneesta ensi-iskusta on dramaattinen käänne huonompaan sitten kylmän sodan, jolloin kostoiskun mahdollisuus varmisti sen, ettei ydinaseita käytetä.

Sopimukset eivät

kiinnosta Bushia

Uusien ydinaseiden kehittelyn, ohjuspuolustusjärjestelmän ja ensi-iskun opin lisäksi Yhdysvallat vetäytyi jo vuonna 2002 torjuntaohjukset kieltävästä ABM-sopimuksesta. Se ei myöskään aio keskustella vuonna 2009 raukeavan START-sopimuksen jatkosta, jolla tähdätään ydinaseiden asteittaiseen vähentämiseen ja kielletään monikärkiohjukset kokonaan. Vastauksena Venäjä ja muut ydinasevallat todennäköisesti vahvistavat omaa kapasiteettiaan Yhdysvaltain uhkaa vastaan ja uusi varustelukierre saa käyttövoimaa. Venäjällä ja Kiinalla on kaikki syyt olettaa olevansa mahdollisen Yhdysvaltain iskun kohteita.

Avaruuden militarisointi

uuskonservatiivien hanke

Yhdysvaltain maailman täydelliseen hallintaan tähtäävät pyrkimykset eivät kuitenkaan pääty edes tähän. Sen tavoitteena on myös avaruuden militarisointi. Tätä koskevat Pentagonin suunnitelmat julkistettiin toukokuussa kaksi vuotta sitten. Yhdysvallat aikoo sijoittaa avaruuteen pitkälle kehittynyttä teknologiaa tukemaan sotajoukkojaan maalla, merellä ja ilmassa. Politiikkaan kuuluu myös se, että muita maita estetään tekemästä samoin.

Avaruuden militarisointia vastustetaan käytännössä kaikkialla muualla maailmassa, myös Yhdysvaltain Nato-liittolaisten piirissä. Asiasta on äänestetty usein YK:ssa. Esimerkiksi vuonna 2003 numerot olivat 174-4. Yhdysvaltain puolella äänestivät Israel, Mikronesia sekä Marshallin saaret.

Yhdysvaltain 36 miljardin dollarin avaruusbudjetti on 73 prosenttia siitä, mitä koko maailmassa käytetään avaruustutkimukseen.

Avaruuden valjastaminen sotilaskäyttöön oli jo presidentti Ronald Reaganin haave 1980-luvulla. Nykyhallinnolle taustatyötä tekevät uuskonservatiivit elvyttivät idean vuonna 2000 julkaistussa ja erittäin vaikutusvaltaisessa asiakirjassa Project for the New American Century, jonka oppeja presidentti George W. Bush sijoitti Yhdysvaltain uuteen turvallisuusstrategiaan vuosi syyskuun terrori-iskujen jälkeen.

Kolme ydinasevaltaa, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton lisäksi Iso-Britannia solmivat vuonna 1967 avaruussopimuksen, joka kieltää ydinaseiden tai muiden joukkotuhoaseiden sijoittamisen avaruuteen. Tämä ei ole estänyt muuta avaruuden sotilaallista käyttöä jo nyt. Neljä vuotta sitten aloitetussa Irakin valtauksessa valtaosaa Bagdadin shokkipommituksista ohjattiin ja koordinoitiin satelliiteista käsin.

”Avaruusmahti

visio tulevaisuudesta”

Vuoden 1967 sopimuksesta huolimatta viime lokakuussa julkistettu Yhdysvaltain avaruuspolitiikka lähtee siitä, että avaruuden militarisointia tullaan kiihdyttämään eivätkä mitkään sopimukset toimi siinä pidäkkeinä.

Toukokuussa 2005 New York Times lainasi kenraali Lance Lordia:

– Ylivoima avaruudessa ei ole syntymäoikeutemme, mutta se on kohtalomme. Ylivoima on tavoitteenamme päivästä päivään. Ylivoima avaruudessa on meidän visiomme tulevaisuudesta.

Mitä se ylivoima käytännössä voisi olla? Italialainen professori Giuseppe Anzera kirjoitti elokuussa 2005 Yhdysvaltain tavoittelevan esimerkiksi avaruudessa kulkevia lentokoneita, jotka pääsevät uudenlaisine aseineen mihin maapallon kolkkaan tahansa 45 minuutissa.

Konservatiivihaukat ovat pyrkineet varautumaan myös siihen, että presidentti George W. Bushin ja republikaanien valtakausi päättyy vuonna 2008. Viime vuonna leegio konservatiivivaikuttajia eri tutkimuslaitoksista pisti päänsä yhteen ja valmisti 200-sivuisen ohjelman tulevien vuosien sotilaalliseksi avaruusohjelmaksi.

Suomi seuraa sivusta

ohjuspuolustuskiistaa

Suomen poliittisessa keskustelussa Yhdysvaltain suunnitelmat eivät ole herättäneet huolta edes siltä osin kuin ne lähimmin ja välittömimmin koskevat Eurooppaa Puolaan ja Tshekkiin perustettavan ohjuspuolustusjärjestelmän osalta.

Muualla Euroopassa asiasta on kiistelty kiivaasti puolesta ja vastaan. Puolan ja Tshekin johto kannattaa hanketta, mutta pääosa ”vanhasta Euroopasta” vastustaa, koska se pelkää kylmän sodan jakolinjan paluuta maanosaan ja asevarustelukierteen uutta alkua. Lisää pontta huolelle antoi presidentti Vladimir Putin arvostellessaan helmikuussa Münchenin turvallisuuskonferenssissa Yhdysvaltojen yksipuolisen voimankäytön heikentäneen maailman turvallisuutta ja lietsoneen asevarustelua.

Esimerkiksi Saksassa jopa atlantistisen liberaalipuolueen Guido Westerwelle arvioi hiljattain parlamentissa ohjuspuolustusjärjestelmän johtavan uuteen asekilpaan samoin kuin vasemmistososialisteja johtava Oskar Lafontaine. Myös hallituspuolue sosialidemokraattien johtaja Kurt Beck on varoitellut uudesta kylmästä sodasta.

Sen sijaan liittokansleri Angela Merkel on esiintynyt kieli keskellä suuta ja varonut ottamasta asiaan selvää kantaa. Asiantuntijoiden mukaan Merkel yrittää välttää kannanottoa viimeiseen asti, ettei häntä myöhemmin päästäisi syyttämään väärästä ratkaisusta.

Muualla Euroopassa Britannian pääministeri Tony Blair on tässäkin asiassa Yhdysvaltojen lojaali liittolainen. Ranskan väistyvä presidentti Jacques Chirac taas on vastustanut amerikkalaissuunnitelmia.

Eurooppa joutuu

panttivangiksi?

Yhdysvaltojen mukaan sen ohjuspuolustusjärjestelmää ei ole suunnattu Venäjää vastaan. Sitä tarvitaan yksinomaan roistovaltioiden muodostaman uhan varalta. Mutta ”roistovaltioista” Pohjois-Korean Taepodong-2-ohjus on toistaiseksi pysynyt ilmassa 40 sekuntia. Iran on testannut ohjuksia, joiden kantomatka rajoittuu 1 600 kilometriin.

Ohjuspuolustusjärjestelmä ja sen venäläinen vastaisku johtaisivat siihen, että Eurooppa palaisi parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin kahden ydinasevallan panttivangiksi.

Valtiotieteilijä Gerhard Mangott sanoi äsken Der Spiegelissä, ettei Yhdysvaltoja välttämättä haittaisi, vaikka suuri osa Eurooppaa kokisi jälleen elävänsä Venäjän uhan alla.

– Sehän pakottaisi EU-maat palaamaan Yhdysvaltain ydinasesuojan varjoon ja Yhdysvalloista tulisi Euroopan puolustuksen ratkaiseva tekijä tuleviksi vuosikymmeniksi.

Venäjäkin kasvattaa

sotilasbudjettiaan

Uusi varustelukilpa näyttää jo nyt väistämättömältä, vaikka ohjuspuolustuksesta ei ole vielä päätettykään. Venäjä on jo päättänyt vastata Yhdysvaltain toimiin kasvattamalla puolustusbudjettiaan. Tänä vuonna se on 31 miljardia dollaria, neljä kertaa enemmän kuin viisi vuotta sitten. Puolustusministeri Sergei Ivanovin mukaan puolustusbudjettia tullaan edelleen kasvattamaan niin, että 200 miljardin dollarin taso saavutetaan vuoteen 2017 mennessä.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan Eurooppaan sijoitettava ohjuspuolustusjärjestelmä ei mitenkään uhkaa Venäjää. Mutta Venäjä käyttää siitä kovaa kieltä sisäisten tarpeidensa vuoksi. Kasvava sotavarustelu on tarkoitus rahoittaa öljytuloilla, mutta valtavassa maassa se ei välttämättä onnistu. Putinin puoluetta lähellä olevan think tankin apulaisjohtaja Andrei Nestshadin on sanonut, että Venäjä pystyy tuottamaan öljyä vain kolme tonnia asukasta kohden, kun esimerkiksi Norja tuottaa 20 tonnia. Öljydollarit eivät siis tule riittämään armeijan modernisointiin, vaan kansankin on kiristettävä vyötä.

Ja mikä paremmin vakuuttaisi kansan uhrausten tarpeesta kuin Yhdysvaltain muodostama ulkoinen uhka, joka realisoituu sopivasti Puolaan ja Tshekkiin sijoitettavana uutena asejärjestelmänä?